Anne Lempinen Suomalaisten asialla

Yksi laki ylitse muiden

Raha liikkuu ja bisnekset kukoistavat monellakin taholla ja merkittävä osa kansasta on tahtomattaan mukana kyseisessä pyörityksessä, maksajana. En tarkalleen tiedä, miten ja mihin maan hallitus on aikeissa ohjastaa kotimaamme, mutta se on selvää, että vastuullisesta toiminnasta ei ole kyse.

 

Nyt on tapetilla vanhuspalvelulaki ja päällimmäisenä henkilöstömitoitukset. Tietysti yhtenä ensimmäisistä kysymyksistä on eteen tullut, kuka  maksaa, mistä rahat ja ihme ettei vielä tuottavuuden perään huudella ihan julkisesti. Minun vastaukseni on selkeä tuohon maksupolitiikkaan.  Me kaikki maksamme, mehän olemme sen tämän maamme ja hyvinvointimme rakentajille velkaa. Maksaa voi monella tavalla, joko rahalla tai huolehtimalla suoraan itse vanhustemme hyvinvoinnista sen verran ja niin kauan kuin mitä pystymme. Olemmehan mekin maksaneet veroja monessa muodossa, joten kysytään nyt sitä, mihin ne verovarat käytetään, mihin ne tulisi käyttää.

 

Vanhainkodit korvautuvat erinäisillä palvelutaloilla, vaikka emme niin tahtoisi käyvän. Palvelutalossa kaikki palvelut maksavat erikseen, eivätkä kuukausittaiset yhteenlasketut summat kuulosta enää siltä, mitä voisi olettaa vanhuksen normaaliin elämiseen, hoitoon ja hoivaan kuluvan. Siis bisnes kukoistaa.

 

Lääketehtaillakin on kukoistava bisnes ja meidän pitäisi tietää, mitkä kaikki tahot ovat tämän bisneksen kummeja, ketkä takaavat kyseisten yritysten hyvinvoinnin. Laitoshoitoon saattaa kuka tahansa joutua jossain vaiheessa ja laitostuminen tapahtuukin melko nopeasti. Ei tarvita mitoitettua määrää hoitohenkilökuntaa, jos päättävät tahot kallistuvat lääkefirmojen kannattavuuden tukemiseen. Hoidettavat kyllä pysyvät rauhallisina, tosin ulkona elävästä elämästä, muutoin toki visusti sisätiloissa ilman ulkoilutusta.

 

Epäilyksiä herättää, eikä suotta, myös lasten huostaanottolaki. Huostaanoton tulisi olla lastensuojelutyön viimesijaisin keino turvata lapsen kasvu ja kehitys, mutta eipä moni esim. uupunut vanhempi uskalla kunnalta pyytää avohuollon palveluita, kun pelkona on uhka huostaanotosta. Melkoinen pätevyys täytyisi sosiaalityöntekijöillä olla, jotka päätöksiä huostaanotoista tekevät, vai katsotaanko pätevyydeksi se, jos kunta välttyy järjestämästä avopalveluita, mahdollisesti välttyy maksamasta toimeentulotukea ja toki syntyy huostaan ottavia lapsia vastaanottaville tahoille bisneksen kukoistusta. Eikä unohdeta sitäkään kieroutumaa, että valtio maksaa tukea kunnille huostaanotoista, mikä ei kuulosta ollenkaan johdonmukaiselta.

 

Me tavalliset kansalaiset emme tiedä maahanmuuton kustannuksia. Sen tiedämme, että tarvitaan kiinteistöjä, erinäisiä palveluja ja vastaanottokeskuksia, paljon muuta ja kaikessa tuoksahtaa bisnes. Raha liikkuu, mutta keiden taskuihin, se on hieman epäselvää. Lähes kaikesta yleensä pystytään julkaisemaan kustannukset varsin tarkkaan, mutta tässä on poikkeus. Kustannuksia vähätellään puheilla työvoiman tarpeesta, mutta Työ- ja elinkeinoministeriön  kesäkuisesta työllisyyskatsauksesta voi lukea, että työttömistä työnhakijoista oli ulkomaiden kansalaisia 23700, mikä on 2000 enemmän kuin edellisen vuoden kesäkuussa. Eivät tosin kaikki maahanmuuttajat edes ole työttömiä työnhakijoita.

 

Tästä listasta tulisi pitkä, mutta jääköön tällä kertaa tähän. Tässä maassa ei juurikaan ole rehellistä työllistävää yritystoimintaa, eli olemme huonommassa jamassa, kuin halutaan antaa ymmärtää. Kannattaisi jo unohtaa Kreikan ja muiden tukipaketit, tai siis olisi pitänyt jättää ne vouhotukset  kokonaan pois ja keskittyä Suomen tämänhetkiseen tilanteeseen. Ei meillä mene kovinkaan hyvin, harvoilla vain ja heilläkin toisten kustannuksella.

 

Siis yksi laki ylitse muiden tulisi sorvata ja nopeasti. Mikään bisnes ei saisi pyöriä vastoin eettisiä periaatteita, joten tulisi olla laki, mikä estää oman edun ja voiton tavoittelun hyödyntämällä yksilöitten hädänalaista asemaa.

 

 

 

 

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

0Suosittele

Kukaan ei vielä ole suositellut tätä kirjoitusta.

NäytäPiilota kommentit (3 kommenttia)

kati sinenmaa

Poliitikot yrittävät epätoivoisesti, suorastaan hysteerisesti vielä pitää rikkaiden puolia, koska poliitikot itsekin kuuluvat rikkaisiin. Poliitikot ovat itse asiassa jäävejä päättämään, koska he eivät koskaan, eivät ikinä voi huomioida ensisijaisesti mitään ja ketään muuta kuin rikkaat.

On tietysti selvää, että rikkaiden valtio näyttää toimivan hyvin ensimmäiset kymmenet vuotensa, mutta mitä enemmän rikkaat volottavat sitä kamalammaksi meno muuttuu.
Rikkaiden poliitikkojen valtiot ovat kuin korttitaloja niiden ekat kerrokset ovat erittäin helppoja tehdä, eikä ne sorrukaan, jollei asialla ole tyranni. Mutta mitä enemmän kortteja k-taloon laitetaan sitä huojuvammaksi se tulee.

Juuri parhaillaan poliitikot yrittävät kieli keskellä suuta laittaa korttitaloonsa viimeisimpiä kortteja, eli pitää rahahanat rikkaille täysin auki.

http://lauritaskinen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/1143...

Käyttäjän jremes kuva
Juha Remes

Minusta tämä ei ole valtion asia alkuunkaan. Se, että valtio eristää vanhukset joihinkin valtionlaitoksiin (tai vaihtoehtoisesti poliitikkojen hyvävelikerhojen omistamiin kartellilaitoksiin) on yksinkertaisesti epätervettä.

Hoitajia saataisiin, mikäli hoitajille maksettaisi asiaankuuluva palkka. Nykyisessä sossula-mallissa hoitajien palkkoja poljetaan, tilalle otetaan halpatyövoimaa ja työllistämisestä on tehty vaikeaa. Kaiken kukkulaksi markkinoita vääristää nämä 9€ orjat.

Mikäli työmarkkinat vapautettaisiin (eli sivukulut ja orjatyövoima pois) niin alkaisi lyyti kirjoittamaan...

Käyttäjän lempan kuva
Anne Lempinen

Tässä lähestulkoon orjayhteiskunnassa on vaan nähtävästi liian vaikeaa tämän päivän työllisenkin nähdä sitä, että voi olla huomispäivän työtön. Joitakin vuosia sitten ajateltiin melko yleisesti, että jos jollain alalla saadaan hyvät palkankorotukset, tarkoittaa se sitä, että kaikilla aloilla palkat nousevat. Nyt asiat menevät käänteisesti, eli kohta on vain huonot raamit ja pienet palkat. Nekin työt mitä on, teetetään liian usein ulkomaisella työvoimalla, jotta saadaan suomalainen työväestö varsin heikkoon asemaan työmarkkinoilla.

Toimituksen poiminnat