Anne Lempinen Suomalaisten asialla

Tarvitaan työpaikkoja ilman turhaa temppuilua

 

Työ- ja elinkeinoministeriön toiminta- ja taloussuunnitelma vuosille 2015–2018 alkaa esipuheessa seuraavasti: ” Jyrki Kataisen hallituksen tavoitteena on välittävä ja menestyvä Suomi. Hallituksen toimintaa ja kaikkea päätöksentekoa yhdistää kolme keskeistä strategista kokonaisuutta. Nämä ovat:

- köyhyyden, eriarvoisuuden ja syrjäytymisen vähentäminen,

- julkisen talouden vakauttaminen ja

- kestävän talouskasvun, työllisyyden ja kilpailukyvyn vahvistaminen.”

 

No mikäpä siinä vaikka ei todelta vaikutakaan ja toimenpiteet  tavoitteiden saavuttamiseksi ovat tarkemmin ajateltuna kyseenalaiset.

 

”Toteutetaan nuorisotakuu täysimääräisenä siten, että jokaiselle alle 25-vuotiaalle nuorelle ja alle 30-vuotiaalle vastavalmistuneelle tarjotaan työ-, harjoittelu-, opiskelu-, työpaja- tai kuntoutuspaikka viimeistään kolmen kuukauden kuluessa työttömäksi joutumisesta.”

Mielestäni oleellisen tärkeää olisi muistaa se, miten nopeasti opinnot menevät hukkaan, mikäli koulutusta vastaavaa työtä ei löydy, ei saa, koska ei ole työkokemusta. Siis ei ihan riitä, että työnnetään mihin tahansa duuniin, vaan pitäisi panostaa siihen että hankittu koulutus voidaan kokea hyödyksi, koska siitä on kuitenkin maksettu niin yhteiskunnan kuin opiskelleenkin toimesta. Opiskelija siis maksaa opintovelkoja, vaikka opiskelu ei edesauta työllistymistä. Näitä tapauksia riittää ja jos nyt jotain tuetaan, haluten edistää työllistymistä, niin kannattaisi tukea sitä että opiskelunsa päätökseen saaneet nuoret saisivat työpaikan, mistä saa koulutusta vastaavaa työkokemusta ja normaalin alemman palkkaluokan palkan, jotta voisi vastaisuudessa hakea niitä työpaikkoja, joissa vaaditaan työkokemusta 1-2 vuotta.

 

”TE-palvelu-uudistus toteutetaan/(on jo toteutettu) vuoteen 2015 mennessä. Palveluja kehitetään koko maassa tehokkaaksi, nykyaikaiseksi ja yhdenvertaiseksi työvoima- ja yrityspalveluksi.”

Mitäköhän se yhdenvertaisuus mahtaakaan olla, kun TE-palveluissa on jo ajat sitten työnhakijat segmentoitu eri ryhmiksi/linjoiksi, mistä ei ota pirukaan selvää, millä perusteilla ja menetelmillä segmentointi on toteutettu. Jos putoaa pitkän työttömyyden, tai minkä tahansa syyn takia alimman kastin segmenttiin, sieltä ei ole helppoa pois pääsyä, jos on ollenkaan. Melkoista natsimeininkiä koko homma, kun luokitellaan ihmiset priimaan ja sekundaan.

 

”Työtarjousten käyttöä lisätään avointen työpaikkojen tehokkaaksi täyttämiseksi ja työttömyysjaksojen lyhentämiseksi ja työttömyysturvan seuraamusjärjestelmää muutetaan.”

Tottahan toki työtarjousten käyttöä on lisätty ainakin sillä keinolla että työpaikkaa voidaan tarjota entistäkin kauempaa, eli työssäkäyntialue on 80 kilometriä joka suuntaan, vaikka kyseessä ei olisi edes kokopäivätyö, eikä ainakaan toimeentuloa takaava työ.

 

”Nuorten ja pitkäaikaistyöttömien aktivointia lisätään ja aikaistetaan.”

On se vaan jännä sana tämä ”aktivointi”, kun todellisuudessa pitäisi keskittyä siihen, miten kyseiset ryhmät voitaisiin rehellisin ja mutkattomin keinoin työllistää.

 

”Työmarkkinatuen rahoitusvastuita valtion ja kuntien välillä muutetaan tavoitteena lisätä rahoitusjärjestelmän kannattavuutta ja pitkäaikaistyöttömien osallistumista työvoimapalveluihin.”

Meillä on Työ- ja elinkeinoministeriö, mikä ei kanna vastuuta, vaan työntää sen kuntien harteille ja kunnissa laskelmoidaan, kannattaako työllistää, vai onko ns. sakkojen maksaminen sittenkin edullisempaa. Suomen Ammattiliittojen Keskusjärjestössä liian kauan toiminut nykyinen työministeri Ihalainen on ihan pihalla koko asiasta, eikä todennäköisesti ole vielä tähän päivään mennessä ehtinyt huomaamaan että aiemmin edustamansa järjestön jäsenistöstä on melkoinen osa työttöminä.

 

Meillä ei ole enää yrityksiä, mitkä työllistävät. Työllisyys- ja yrittäjyyspolitiikassa tulisi keskittyä siihen, miten mahdolliset alkavat ja nykyiset pk-yritykset voisivat säilyä elinkelpoisina ja miten työllistäminen tehtäisiin mahdolliseksi. Työpaikkoja tarvittaisiin, eikä vastikkeellista sosiaaliturvaa, mikä on jo lähestulkoon ihmisarvoa alentavaa. Keskittyminen siis kohdistuu vääriin asioihin, koska työikäisen työtä vaille jääneen väestön kierrättäminen erinäisissä aktivoinneissa, ns. kuntouttavassa työtoiminnassa ja muissa kuntien pakkotilanteessa tarjoamissa sakkolistalta poistamiseksi järjestetyissä pätkäpuuhasteluissa ei tätä maata, tämän maan kansalaisia pelasta massatyöttömyyden kourista. Palkkatuettu työvoima yrityksissä ei tilannetta korjaa, vaan ainoastaan vääristää ja vie viimeisenkin pohjan todellisten työpaikkojen pysyvyydeltä. Pätkätyöt eivät paranna kenenkään tuella työllistetyn elämäntilannetta ainakaan pysyvästi. Epäilenpä sitäkin, haluaako monikaan työnantaja työllistämistuen ajaksi pitkäaikaistyötöntä opastettavakseen etenkään jos tukiajan jälkeen ei ole halua/varaa jatkaa työsuhdetta. Kestävämpiä keinoja työllistämisen edistämiseksi kannattaa kehitellä, mikä edellyttää muutoksia esim. verotuksessa tai muissa työllistämisen kustannuksissa.

Tavoitteena tulisi olla pitempiaikainen työllistäminen, mistä hyötyisi niin työn teettäjä kuin tekijäkin ja pitkän tähtäimen suunnittelussa olisikin jo korkea aika päästä eroon ainoastaan pitkäaikaistyöttömyydestä kunnille langetettujen sanktioiden välttämiseksi järjestetyistä työllistämistoimista, joilla ei mitään jatkuvaa toimeentuloa eikä hyvinvointia ole tarkoituskaan työllistetyille luoda. 

 

 

 

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

3Suosittele

3 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (12 kommenttia)

Käyttäjän lempan kuva
Anne Lempinen

Tähän vielä itse kommentoin, että olen lähestulkoon puolitoista vuotta toiminut hankevastaavana työllistämishankkeessa ja miettinyt kerran jos toisenkin mahdollisuuksia löytää jatkopolkuja hankkeeseen työllistetyille. Helppoa ei ole ja liian moni palautuu takaisin työttömäksi. Toki muutamat ainakin sanovat muutenkin hyötyneensä työllistettynä olemisestaan ja varmasti niin joidenkin kohdalla onkin, mutta myönnän turhautuvani, kun parempaa palvelua ei hankkeessa pysty toteuttamaan, eli löytämään jatkopolkuja useammille.

Käyttäjän arialsio kuva
Ari Alsio

Etkös sinä Anne vieläkään usko, että työpaikka on poaras työllistäjä. Tarvitaan siis tuotteelle ostajia, jotta se muodostaa työpaikkoja, ei tempputyöllistäminen ketään pitkässä juoksuussa palvele.

Kaikki panokset on nyt suunnattava yritysten kasvamiseen, sitä kautta työpaikatkin kasvavat.

Käyttäjän lempan kuva
Anne Lempinen

No mutta Ari, just sitähän minä koitan todistella, että työpaikkoja tarvitaan.

Käyttäjän arialsio kuva
Ari Alsio Vastaus kommenttiin #3

Aivan ja olenkin sinusta ylpeä. Muistan jo vuosien takaa keskustelumme asian tiimoilta. Voimme yhdessä nyt todeta, että paljon on vielä tehtävää ja hidasta kuin fan on tämä työllistyminen. Eduskuntakin keskittyy ainostaan avioliittolakiin, vaikka Suomessa olisi paljon muutakin kohennettavaa.

Käyttäjän lempan kuva
Anne Lempinen Vastaus kommenttiin #4

Melkoisen omituista se onkin, kun tuota naimalakia vatvotaan juurikin nyt kun olisi kiireellisempää keskittyä kaikkia kansalaisia tavalla jos toisella koskevaan työllisyyspolitiikkaan.

Käyttäjän arialsio kuva
Ari Alsio Vastaus kommenttiin #5

Niin minustakin, sitten kun päästään avioon, on jo kohta erottava;)

Käyttäjän MargaretaBlafield kuva
Margareta Blåfield

Pitääkö jotain turhaketta tuottaa vaan jotta saataisiin työpaikkoja? Eikö pitäisi olla päinvastoin: tehdään työtä jonkun tarpeellisen tuottamiseksi?

Käyttäjän lempan kuva
Anne Lempinen Vastaus kommenttiin #7

Niin, löydetään ensin ongelma, mihin täytyy keksiä toimiva ratkaisu ja tehdään hyödyllinen tuote.

Käyttäjän MargaretaBlafield kuva
Margareta Blåfield Vastaus kommenttiin #8

Kyllä tekemätöntä tarpeellista työtä on.

Käyttäjän arialsio kuva
Ari Alsio Vastaus kommenttiin #10

Niin on, kuten pusikoitten raivaaminen ja ensiharvennukset.

Käyttäjän arialsio kuva
Ari Alsio Vastaus kommenttiin #7

Sitähän me Annen kanssa etsimme, ei meitä kiinnosta pääsiäismunien sisustat.

Käyttäjän lempan kuva
Anne Lempinen

Jos hyvän idean keksii, voi hakea starttirahaa ja lähteä yrittämisen tielle, mutta siinäkin on omat riskinsä. Starttiraha loppuu nopeasti ja sen jälkeen on pärjättävä omillaan. Niin kauan kun on yritys, vaikkapa ainoastaan toiminimi, sosiaaliturva on monilta osin ulottumattomissa. Työttömyyskorvaukset eivät ole saatavilla ennen kuin vasta yritystoiminnan virallisen lakkauttamisen jälkeen ja harvempi pienyrittäjä tulee maksaneeksi mitään mihinkään yrittäjäkassaan työttömyyden varalta. Ainoastaan osuuskuntaan kuuluvilla yrittäjillä on mahdollisuus soviteltuun päivärahaan, mutta eipä yrittäminen silloin kovin kannattavaa ole, jos työtä ei ole yhtäjaksoisesti.

Toimituksen poiminnat