*

Anne Lempinen Suomalaisten asialla

Politiikan kiemuroita

 

Politiikan abstraktiset kiemurat ja kenties tahaton konsensus ovat tätä päivää, kun taas jokainen taho pyrkii päämäärään ja vaalivoittoon kuntavaaleissa. Lieneekö lopputulemassa suurtakaan eroa, mutta asiat esitetään jokaisella taholla omalla tavallaan, eikä todellisia ongelmakohtia riittävästi tuoda esiin nähtävästikään siitä syystä, että ne eivät sovi nykyiseen leikkauspolitiikkaan, eli johtuvat nimenomaan siitä. Päätin toimia puolueessa, mikä parhaiten vastaa tavoitteitani, vaikkakin työllisyyspolitiikassa on käsityksissä vivahde-eroja ja nekin erot ovat lähinnä sillä linjalla, miten tulisi hoitaa ns. reservityövoiman asiat, mutta puuttuu se parempi linjaus muiltakin puolueilta. Korjaantuu tuo tilanne itsestäänkin, jos tässä maassa laitetaan arvot kohdilleen.

Lähes kaikki kansalaiset ovat joutuneet huomaamaan sen, että nyt on leikattu, on haettu säästöjä ja joidenkin väittämien mukaan siinä on jopa onnistuttu. Hyvähän se, jos säästöä syntyy, mutta totuus on kuitenkin se, että ne ketkä ovat jo aikaisemmin tiukalla budjetilla eläneet, joutuvat elämään nyt sitäkin tiukemmalla. Jos vähänkin pitemmälle ajattelee, siitä voi syntyä vielä melkoiset kustannukset. Arvostelemisen arvoinen asia on sekin, mihin nämä säästetyt eurot nyt on käytetty ja olisiko ne säästöleikkaukset voinut tehdä jostain muusta, kuin mitä nyt on tehty. Jos ne olisi käytetty esim. siihen, että kaikilla tätä maata rakentaneilla olisi ihmisarvoinen elämä loppuun asti, olisi silläkin työllistävä vaikutus, kuten nyt on väitetty käsiin räjähtäneellä maahanmuuttopolitiikalla olleen. Sillä ei ole huoltosuhdanteita korjattu, eikä korjata. En ole ulkomaalaisvastainen, mutta en hyväksy sitä, että Suomeen on suorastaan vietelty tulemaan, vaikka ei kunnissa liiemmälti ole halukkuutta ottaa turvapaikan saaneita siinä määrin kuin mitä olisi tarjontaa. Lohjalla on toistaiseksi hyvä tilanne, ei liikaa ainakaan vielä ja miettiä sopiikin, miten enempi määrä vaikuttaisi pitkällä ajanjaksolla talouteen ja moniin muihin seikkoihin.

Vaalilupauksista puhumisen voisi lopettaa kokonaan, koska helppoa se on huudella lupauksina juuri sellaisia asioita, mitä oletettu äänestäjäsegmentti on vailla. Toimeentuloa jos luvataan parantaa, täytyy olla konkreettiset keinot ja selkeä käsitys siitä, miksi toimeentulosta on juuri leikattu. Nykyhallituskin on ontuva selitys, koska muistelemalla pääsee nopeasti selvyyteen, millä keinoin edelliset hallitukset ovat kansan olosuhteiden kurjistamista edesauttaneet. Niin vahva on kunta, tai koko yhteiskunta, kuin mitä ovat heikoimmat lenkit koko ketjussa. Tulee väkisinkin mieleen, onko ketjusta poliittisin päätöksin tahallisesti irrotettu tuottamattomat lenkit, kuten vanhukset, pitkäaikaistyöttömät, sairaat ja vähävaraiset. Lapset ja nuoret opiskelijatkin ovat likimain irti ketjusta, koska työvoimaa on olevinaan aina saatavilla, jos ei Suomesta, niin muualta ja ikävä kyllä vaikuttaa siltä, että mieluummin muualta. Ainakin säästökirves on kolahdellut edellä mainittujen kohdalla tiuhaan tahtiin ja monella on ongelmia elämänhallinnassa ja ongelmia taitaa olla eri hallinnontahoilla tilanteen ymmärtämisessäkin.

Kaikki muuttuu, kuten koko julkinen hallinto, mikä on lähitulevaisuudessa aiempaa vahvemmin kolmella tasolla, valtio, maakunta ja kunta, mikä pistää miettimään, muuttuuko päätöksenteko entisestään kuntalaisesta etäämmäksi. Eipä tässä jää kuntavaalien alla oikein muuta luvattavaa, kuin tavoite nähdä asiat kokonaisuuksina niitä heikompiakaan lenkkejä unohtamatta, lupaus kuunnella kuntalaisia ja puskea asioita eteenpäin maan ylimpään päätäntävaltaan asti. Meillä tosin ei ole enää aikoihin ollut omaa itsenäistä valtiollista päätäntävaltaa, mutta sen palauttaminen on yksi tavoiteltava etappi.

 

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

0Suosittele

Kukaan ei vielä ole suositellut tätä kirjoitusta.

Toimituksen poiminnat

Tämän blogin suosituimmat kirjoitukset