Anne Lempinen Suomalaisten asialla

Työpaikkapula

Työministeri Lindströmillä on esimerkillinen tarina, kuinka hän Voikkaan paperitehtaan sulkeutuessa 2006 jäi itse työttömäksi ja tyhjän päälle. Ja nyt hän on ministeri, niin hänestä tuli komeasti oikeus- ja työministeri, vaikka oli tyhjän päälle jäänyt työtön paperimies. Tästäpä varmaankin pitäisi jokaisen työttömän ottaa esimerkkiä ja edetä elämässään noin vaan, mutta ikävää kyllä, liian usein urapolku kulkee päinvastaiseen suuntaan väkisin. Tällä uraohjuksella alkoi kuitenkin lyhyessä ajassa nousujohteinen urakehitys vaikuttamaan jopa terveyteen, vai olisikohan sillä merkitystä, että työvoimapolitiikka ja oikeus eivät oikein kohtaa, tai sovi yksiin ja vielä kun vähän erillisenä asiayhteytenä toimenkuvaan kuuluu kotouttaminenkin, mitä Suomessa niin käsittämättömästi varoittavista esimerkeistä huolimatta pyritään toteuttamaan.

Ministeri on lausahdellut kyselytunnilla, että pitkäaikaistyötön ei ole pelkästään työtön, vaan hänellä on paljon psykososiaalisia ongelmia, mutta ei nyt sentään missään yhteydessä rikkaruohoista puhunut, kuten taannoin Vartiainen. Saattoihan tuo Lindströmiltä olla lipsahduskin, mitä ei olisi pitänyt ääneen sanoa, vaan eipä vahingossakaan sanoisi edes paineen alla, jos ei sen suuntaisesti ajattelisi. Lienee vaan niin äärettömän vaikeaa tuoda esille sitä, että vikaa on yhteiskunnan rakenteissakin ja mm. rakennetyöttömyyteen pitäisi kehitellä toimivammat korjauskeinot. Toki psykososiaalisista ongelmista voisi ja kannattaisikin puhua, mutta kannattaisi miettiä myös rakenteelliset syyt, kuten työttömyys niiden yhtenä merkittävänä aiheuttajana ja toimenpiteet ongelman poistamiseksi pitäisi kohdistaa aiheuttaviin tekijöihin.

Pari vuotta Lindström vaikeroi kahden ministeriön taakan alla, kunnes sai työnsä puolitetuksi, mille vihdoin löytyi ymmärrystä, ettei ministeriä loppuun palamaan päästetty, kun pitihän hallitustakin erinäisistä syistä johtuen ajatella ja uusmuotoilla. Entäpä nyt, mitkä mietteet, lienevätkö ihan Vartiaisen aatteet, tai ainakin vakaa usko Vartiaisen teorioihin. Niin olen kuitenkin lukenut, että Lindströmin mielestä Suomessa ihmiset jaetaan liian karkeasti joko työkykyisiin ja työkyvyttömiin, työllistettäviin ja syrjäytyneisiin ja että osatyökykyiset ovat valtava voimavara, mikä ei sentään ole ihan Vartiaisen linjaa. Vaan kun ministerillä itselläänkin polvet pettävät, kuten meillä monilla muillakin tavallisilla kansalaisilla, joilla tosin peli alkaa olla nivelvaivaisina menetetty, eivätkä ole enää kovin kysyttyä työvoimaa, saati mikään voimavara. Toki osatyökykyiset voisivat olla voimavara, vaan kun eipä palkallisiksi työntekijöiksi kelpaa kaikki terveemmätkään, niin kyllä arvostusta joutuu odottamaan huomatakseen olevansa voimavara, palkkaa saava voimavara.

Tulevaisuus on rankka asia monelle työttömälle, jolla eläkeikä lähestyy, joskin se vuodesta toiseen siirtyy yhä etäämmälle, mutta paras työikä jää, tai on jäänyt joka tapauksessa uhkaavasti kauas taakse. Ei eläkeikää lähestyvää lohduta sekään, jos tuleva eläke on kovin pieni ja viimeiset työikäisyyden vuodet vierivät työttömänä, tai eläkettä kerryttämättömissä työmarkkinatoimenpiteissä. Sehän on tiedossa, miten ankeaa saattaa olla vähävaraisten vanhusten elämä, joten iloiset eläkepäivät ovat utopiaa, missä ei ole mitään positiivista, tai ainakaan turvallisuuden tunnetta kohottavaa. Pitemmälle kannattaisi nuorempienkin eläkettä kartuttavaa työtä vailla olevien ajatella, vaikka ei vielä niin kovin ajankohtaiselta tuntuisikaan.

Ei voida sanoa, että jokainen olisi itse vastuussa omista eläkekertymistään. Erittäin mielenkiintoista olisi tietää, mitä herrat ministerit ja muut valtakunnan päätöksentekoon osallistuvat ajattelevat siitä seuraavan, kun tämän ajan pätkätyöläiset, työttömät ilman varsinaista palkkaa työtä tekevät ja muut työttömyyden murtamat ovat eläkeiässä. Taakka kasvaa tulevaisuuden työntekijöillä. Nyt ei hyvinvointia pelasteta parkumalla työvoimavajeesta, eikä helpottamalla vierastyövoiman saantia. ETA-alueen ulkopuolisen tarveharkinnan poisto merkitsee EU- ja ETA-maiden ulkopuolisen työvoiman haalimista matalapalkka-aloille, missä lisäksi vaarana sekin, että yhä useammat alat muuttuvat matalapalkka-aloiksi. Tähän asti tarveharkintaa on käytetty ja vain jos työvoimaviranomainen katsoo olevan yksittäistapauksellisesti perusteltua kotimaisen työvoiman todellisen vajeen vuoksi hakea muualta, se on ollut perusteltua, vaikkakin pidemmällä suunnittelulla voitaisiin pyrkiä tilanteeseen, että oman maan rajojen sisäpuolella ohjattaisiin työn ja tekijän kohtaamista paremmin.

Se huutava työvoimapula on jo huudettu loppuun, eikä tänne kannata väkeä haalia, eikä myöskään tulla hyväpalkkaisen työllistymisen toivossa, koska halpatyövoima on sitä haluttua työvoimaa. Maahanmuuton kustannuksista olisi järkevää säästää ja käyttää säästetty summa oman maan kansalaisten hyvinvoinnin edistämiseen, niin nopeasti olisi pahimmat inhimillisyysvajeet korjattu ja mm. hoito-, sekä hoivatyöhön työllistetty riittävästi henkilökuntaa. Oma kansa tarvitsee palveluja, joita nyt tarjotaan tulijoille ilmaiseksi kansan kustantamana, eikä sitä tarkemmin kysellä, onko vastaanottaja sosiaalituristi, vai pakolainen.

 

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

3Suosittele

3 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (3 kommenttia)

Käyttäjän MikaLehtonen kuva
Mika Lehtonen

Köyhän ja sairaan kannattaa Suomessa hankkiutua vankilaan. Varma katto pään päälle, lämmin vuode, monipuoliset ajanviete- ja harrastusmahdollisuudet ja ravitsemusterapeutin suunnittelemat ateriat...

Käyttäjän kosonenjuhapekka kuva
Juha-Pekka Kosonen

Paradoksaalista sinänsä, vankilaan on vielä vaikeampaa päästä kuin uuteen työpaikkaan ja jos onnistut vankilaan pääsemään, portit työelämään sulkeutuvat lähes lopullisesti. Revi siitä.

Hannu Töyri

Vankilassa voi saada paremmat tulot kuin peruspäivärahalla tai eläkkeellä eikä ole mitään normaaleja kuluja.

Toimituksen poiminnat

Tämän blogin suosituimmat kirjoitukset