Anne Lempinen Suomalaisten asialla

Oman kansan arvostus on ykkösasia

 

Meillä Suomessa useimmille koti on tärkeä, kotipaikkakunta on tärkeä ja se elinympäristö, mihin elämäämme rakennamme. Se pitäisi olla tarkkaan harkittu päätös, jos asuinpaikkakuntaa halutaan vaihtaa, koska vaikutukset ulottuvat perheenjäseniin, sukulaisiin, ystäviin ja hyvä elämä perustuu elämänkokemuksiin ja muistoihin, mitkä useimmiten sijoittuvat kotipaikkakuntaan.

Kautta aikojen ihmiset ovat muuttaneet kuka mistäkin syystä toiselle paikkakunnalle, useimmiten työn perässä, mutta he ovat muuttaneet oman harkintansa mukaan. Useimmiten uudella paikkakunnalla on ollut pysyvä varma työpaikka ja se on vaikuttanut muuttopäätökseen ja antanut myös mahdollisuuden rakentaa elämän uudelleen uusissa olosuhteissa.

Toisin on kuitenkin nyt, kun suorastaan painostetaan muuttamaan työn perässä, vaikka työn pysyvyydestä ei läheskään aina ole minkäänlaista tietoa. Sen ei luulisi olevan kenenkään etu, kun ihmisten täytyy irtautua juuriltaan ja elää kuin kiertolaiset. Jos ei ole minkäänlaista varmuutta työsuhteen kestävyydestä, ei ole järkevää lähteä omilta juuriltaan, repiä perhettä paikasta toiseen, tai yksinkään lähteä tuntemattomille seuduille. Aina kuitenkin suku ja ystävät ovat tärkeitä.

Suomi on pieni maa, jossa voisi olettaa olevan mahdollista levittää erinäiset työllistävät toiminnot pitkin maata, eikä kasaannuttaa kaikkea muutamiin sumppuihin, joissa on asuntopulaa, korkeat vuokrat ja lisääntyvät sosiaaliset ongelmat, eikä aina mitään luontevaa yhteisöllisyyttä.

Meidän suomalaisten siis pitäisi muka muuttaa joka työn rippeen perässä pitkin maata aina sinne, missä vähänkin on jotain työksi mainittavaa. Lisäksi kasvukeskuksiin kasautuvat maahantulijat, jotka eivät asetu tietyille alueille työn takia, vaan useinkin siksi, että alueella on maanheimolaisia, samanhenkisiä, tai riittävästi sosiaalista elämää. Monilla tulokkailla muutto omassa kotimaassa olisi voinut olla riittävä mahdollisuus turvallisempaan elämään, tai lähimaissa, mutta ei se ole riittänyt, vaan on täytynyt kulkea lukuisten maiden kautta tänne aktiivimallien maahan, missä tosin eivät kyseiset mallit koske näitä tulokkaita.

Jos Suomessa ei opita ajattelemaan, että oman kansan asiat kuntoon ensin, ei tästä erinäisten aktiivimallien kierteestä päästä irti koskaan. Suomalaisen päättäjän, jokaisen ministerin, kansanedustajan ja muun viranhaltijan tulisi lopettaa oman maan kansalaisten aliarvioiminen, halveksunta, sortaminen ja miettiä mitä kansaa he edustavat, keiden etuja heidän tulisi ajaa. Tämän maan oma kansa tulisi pitää hyvinvoivana nuorimmista vanhimpiin, ympäristö turvallisena ilman betoniporsaita, kulttuuri tulisi säilyttää suomalaisena ja jokaista suomalaista pitäisi arvostaa kansallisella ylpeydellä.

Me suomalaiset emme sorra ketään, vaikka emme olisikaan koko maailman sosiaalitoimisto, turvapaikka, tai paratiisi. Sortajat ovat ihan muualla, eikä sekään sorto sillä lopu, jos suomalainen päätäntävalta sortaa suomalaista ollakseen erinomainen vieraita kohtaan.

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

0Suosittele

Kukaan ei vielä ole suositellut tätä kirjoitusta.

NäytäPiilota kommentit (2 kommenttia)

Käyttäjän TaruElkama kuva
Taru Elkama

Itse asiassa aktiivimalli koskee maahanmuttaneita myös.

Käyttäjän lempan kuva
Anne Lempinen

Kotoutumiskoulutusta on tarjolla maahanmuuttajille, kuin olisi ilman aktiivimalliakin ja koulutusta tarjolla, mihin voi osallistua melkeinpä missä tahansa.
Melkoisen hyvin täällä palvellaan päätöksiä odottelevat ja jopa laittomasti maassa oleskelevat.

Toimituksen poiminnat