Anne Lempinen Suomalaisten asialla

Jari Lindströmille

 

Ottaisitko sinä Jari Lindström yli viisi-, kuusikymppisiä henkilöitä töihin, jolla on terveydellisiä rajoitteita työssä jaksamisessa, tai heitä, joilla on muuten vaan käynyt huono tuuri työnhaussa ja pitkä työttömyys takana? Jos olisit yrittäjä ja saisit kasapäin työhakemuksia, ihanko uupuisit niiden käsittelyssä, etenkin kun monet hakisivat niitä piilotyöpaikkoja?  

Mikäli sinulla ei omalla kohdallasi olisi nykyisen työsi jälkeen tiedossa mukavia sopeutumisrahoja, pääsisitkö ajattelussasi edes sille tasolle, kuin mitä olit viimeisinä työaikoinasi paperiteollisuudessa, tai sieltä jouduttuasi työttömäksi? Suostuisitko luopumaan kyseisestä edusta ja työttömien tavoin hakemaan vaan työttömyyskorvausta, mikäli jäisit ilman töitä?

Irtisanomissuojaa haluatte heikentää, vaan entä henkilökohtaisesti, uskoisitko epävarmassa elämäntilanteessa elämisen heikentävän hyvinvointia ja uhkaavan mielenterveyttä jopa perheittäin?

Paperimiehiäkin on paljon työttöminä, eikä CV:ssä kovin paljon nämä poliittiset meriitit paina, eikä muuten niitä hillotolppiakaan taida riittää, kuin ainoastaan pahimmille pelureille, jotka ovat härskejä ja taitavia hakeutumaan niiden äärelle. Saattaapa ne sopeutumisrahatkin passivoida sohvalla löhöilemiseen, joten koitahan nyt pohtia, että ei sinusta tulisi niiden kaltaista, joita nyt potkit päähän ja persuuksille.

Neulan löytäminen heinäsuovasta on hemmetin vaikeaa, vaikka sitäkin nyt tarvittaisiin, että tämä nykyinen kupla saataisiin juhlavin menoin puhkaistua. Tämä kupla on oikeastaan koko yhteiskuntaa sairastuttava mätäpaise, mikä on vaan levinnyt entisestään, koska siinä paiseessa liian moni luulee/antaa ymmärtää/uskottelee, että syyllisiä työttömyyteen ovat työttömät. Kyllä ne on jotkut muut tahot pelanneet väärin, kun ei ole kaikille halukkaille töitä ja korostan, siis palkallisia töitä.

Vanhaa sanontaa tähän siteeraan: ”Kyllä hullu saa olla, mutta ei tyhmä.” Siis sitä meinasin vielä kysyä, tekeekö kipeätä entisen duunarimiehen nuppiin kumileimasimena oleminen niille tahoille, mitkä eivät tavallisen duunarin ja työttömän elämästä tiedä yhtään mitään, eivätkä edes halua?  No raha tuppaa menemään rahan luokse ja rahaa ne tahot koittavat tehdä lisää omaan pussiin mitä ihmeellisimmin keinoin, mutta täytyykö entisen duunarin kaivaa uria niille rahavirroille?

Aktiivimalli kolmonen voisi olla sen suuntainen, että aktivoidaan kansanedustajat ja ministerit, kuin myös kaikki muut vallan kahvassa roikkujat hoitamaan suomalaisten asiat siedettävälle tasolle sillä meiningillä, että jokaista kohdellaan ihmisenä, eikä mitään ryhmää vain ihmismassana. Koko ketju on juuri niin vahva, kuin on sen heikoin lenkki ja siksipä pitäisi päättäjienkin arvostaa koko kansaa.  

Nykyisellä menolla tosin tulee suomalaista kettinkiä hyvinkin pian sanomaan sanottavansa, jolloin päättäjillä persaukset paukkuu…

 

 

 

 

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

1Suosittele

Yksi käyttäjä suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelija

NäytäPiilota kommentit (2 kommenttia)

Käyttäjän rutanen1965 kuva
Jari Rutanen

Työttömyydenhoidon sijaan tulisi hoitaa koko yhteiskuntaa todellisin reformein niin, että työttömyys asettuisi mahd alhaiselle tasolle.

--

Tulee olemaan hauskaa nähdä kuinka aktiivimalli 2 puree seuraavassa taantumassa, jolloin työttömien määrä kasvaa jälleen lähelle puoltamiljoonaa ja työnantajat hukkuvat miljooniin työhakemuksiin..

Käyttäjän lempan kuva
Anne Lempinen

Täytyy päästää siitä pinttymästä, että työttömiä täytyy "aktivoida" sanktioiden uhalla. Sen sijaan kannattaisi panostaa siihen, että työttömän oma aktiivisuus ei olisi niin kovin riskialtista, kuin nyt on. Helposti lähtee työttömyyskorvaukset selvitystilaan ja seuraa rahaton kausi, mikäli TE-toimisto alkaa selvittämään, onko opiskelu pienimuotoista tai päätoimista, jokin pieni työkeikka vakituista yritystoimintaa, jopa harrastus yrittämiseen viittaavaa, eli siipiään ei uskalla kokeilla siinä pelossa, että jää kokonaan vaille mitään toimeentuloa.

Melkoista typeryyttä on puhua mistään vastikkeellisesta sosiaaliturvasta, tai edes perustulosta etenkin jos ollaan sitä mieltä, että työvoimaa kuitenkin tarvitaan. Jos työ yleensä pidetään arvokkaana, niin kannattaisi suhtautua työntekijöihinkin kunnioittavammin, eikä vaan jauhaa irtisanomissuojan heikennyksistä ja liian suurista palkkavaatimuksista. Eivät ihmiset parempina aikoina mistään työttömyyskorvauksista, tai toimeentulotuista liiemmälti edes tienneet, kun lähes jokaiselle oli itsestäänselvyys vakituinen työ ja työnantajaa voitiin jopa kunnioittaa, kun sensijaan nykyään moni on ties minkä vuokratyövälittäjän kirjoilla.

Pk-yritykset on jo likimain tapettu ja melkoinen riski on lähteä esim. yksinyrittäjänä alkuun, koska siinä on riskinsä ja yrittäjäksi lähtiessä putoaa yhteiskunnan turvaverkosta, jolloin epäonnistuminen ei siis ole sallittua, eikä riskiä kannata ottaa, koska huonossa lykyssä käteen jää vain velkaa. Siis uusille pk-yrityksille pitäisi luoda paremmat mahdollisuudet testata toimivuuttaan, kuin myös helpottaa ensimmäisen työntekijän palkkaamisessa, mihin ei ole mikään toimiva lääke irtisanomissuojan muokkaaminen, koska kyllä nylyiselläänkin on koeajat melko pitkiä.

Työ se on, mikä elättää ja luo hyvinvointia yhteiskunnallekin, mutta ei kannattaisi ohittaa sitä, että työstä on saatava riittävä ansio. Kyllä kansa kuluttaa, jos on millä ostaa ja ostettaisiin kotimaista, millä olisi työllistäviä vaikutuksia.

Nyt vaan leikataan työttömyyskorvauksia siihen malliin, että eipä varattomalla toimeentulorajojen alapuolella elävällä ole edes varaa lähteä töihin, mikäli ei palkka ole riittävä. Kyllä se on raha, mikä aktivoi, etenkin jos sitä voi riittävästi omalla työpanoksellaan tienata.

Toimituksen poiminnat